Yrittäjäedustajat

Yrittäjäedustajat (Perheyritys 2/2015) Marisanna Jarva, Hjalllis Harkimo, Antero Vartia ja Anders Adlercreutz.

Perheyritysten liitto kutsui ensimmäisen kauden yrittäjätaustaisia kansanedustajia aamukahville. Paikalle saapuivat Anders Adlercreutz (RKP), Marisanna Jarva (Kesk.), Hjallis Harkimo (Kok.) sekä Antero Vartia (Vihr).

Onko yrittäjyystaustasta hyötyä kansanedustajan työssä ja jos on niin minkälaista?
Hjalllis Harkimo: Kansanedustajaehdokkaat puhuvat, että yrittäjyyttä pitää auttaa, ja yrittäjyyttä pitää edistää. Sitten kun päästään sisään, ei tapahdukaan oikeastaan mitään. Mikään muu ei pysty työllisyyttä lisäämään, kuin yrittäjyys. Olen ollut 40 vuotta yrittäjänä. Tiedän ihan tarkkaan yrittäjyyden ongelmat.
Anders Adlercreutz: Taustani toimii peilinä sille, mitä yritän ajaa ja koen tärkeäksi. Oleellista on tosiaan tietää, mitä se yrittäjyys käytännössä on – ihan niin kuin monessa muussakin asiassa. Kun joku koskettaa, on helpompi nähdä myös asioiden vaikutukset ja ymmärtää konkreettiset seuraukset päätöksille. Mutta syy sille, että lähdin mukaan politiikkaan, oli todellinen halu vaikuttaa ja se, millaisena näen tämän yhteiskuntailmaston tällä hetkellä.
Antero Vartia: Moni sanoo, että on hienoa saada yrittäjä ajamaan yrittäjien asemaa. Olen yrittänyt vähän toppuutella sanomalla, että se ei ole ensisijainen tehtäväni. Minua kiinnostaa se, miten Suomi saadaan toimimaan kokonaisuutena.  On äärimmäisen tärkeää ymmärtää esteet yrittäjyyden ja uusien työpaikkojen syntymiselle. Se on kuitenkin kaiken avain tasapainoon. Auttaa todella paljon, että on itse toiminut yrittäjänä.
Marisanna Jarva: Meillä on yli 50 vuotta toiminut perheyritys, ja esikoisen synnyttyä perustin oman pienen yrityksen. On ihan eri asia tarkastella asioita tästä kulmasta. Monilla kansanedustajilla on julkkistausta. Yrittäjien osuus on ollut aika pieni. Kuntatasolla opettajataustaisia ja virkamiestaustaisia on taas ollut hyvin paljon. Yrittäjätrendi on kuitenkin kasvanut koko yhteiskunnassa. Nyt meillä on hallituksessa puolueet, jotka ovat perinteisesti pienyrittäjä- ja yrittäjätaustaisia. Uskon, että se tulee näkymään.

Kansanedustajan työ eronnee merkittävästi yrittäjän arjesta. Miten uskotte sietävänne esimerkiksi eduskunnan ja valtiovallan hidasta päätöksentekoa verrattuna yrittäjän nopeisiinkin liikkeisiin?
Harkimo: Kyllä siinä on totuttelemista, se pitää myöntää. Olen jokaisessa yrityksessä ollut hallituksen puheenjohtaja, ja aina saanut päättää kaikista asioista. Nyt vaan pitää keksiä uudet keinot, miten olla kansanedustaja.
Adlercreutz: Menestyksen mittarit ovat politiikassa erilaiset. Olen ollut kunnallispolitiikassa mukana. Siellä päätöksenteko on vielä kohtalaisen konkreettista. Esimerkiksi, että nyt saatiin jotain päiväkotisuunnitelmaa rukattua, tai että nyt sai jonkun lauseen johonkin.
Vartia: Se on toisenlaista vaikuttamista. Toisaalta hallituksessa joutuu pitämään suunsa eri tavalla kiinni, kuin on tottunut. Haasteena onkin, miten se sopii luonteelle, että joutuu olemaankin hiljaa, eikä saa sanoa mielipidettään asioista, joista on täysin eri mieltä.

yriitajaedustajat2

Anders Adlercreutz

Miten ensimmäisen kauden kansanedustajina uskotte pystyvänne parhaiten vaikuttamaan?
Adlercreutz: Riippuu siitä, mihin valiokuntiin pääsee. Oppositiossa vaikuttaminen on sitä, että yritetään nostaa ongelmia esille. Vaikuttamisen tiet ovat opposition kautta erilaiset kuin esimerkiksi Hjalliksella.
Harkimo: Tiedän, mitä asioita haluan ajaa. Jos en itse niistä pysty päättämään, ajan asiaa niiden ministereiden kautta, jotka pyrkivät vaikuttamaan omasta näkökulmastani katsottuna oikein. Se on sitten eri asia, saanko ne kaikki asiat läpi. Esimerkiksi yrittäjyyteen liittyvät asiat pyrin ajamaan sen ministerin kautta, joka vastaa siitä teemasta. Jos se kyseinen ministeri on vieraasta puolueesta, niin menen hänenkin puheilleen.
Jarva: Olen toiminut 15 vuotta politiikassa. Riippumatta teemasta, suhteillahan sitä eduskunnassakin toimitaan. Kannattaa vaan heti ottaa yhteyttä heihin, joiden kokee voivan vaikuttaa juuri itselle tärkeisiin asioihin. Tässä työssä ei kannata ujostella.
Vartia: Vaikuttaminen tapahtuu siinä, että on samassa talossa 199 muun päättäjän kanssa. Mutta se edellyttää sitä, että oppii tuntemaan heidät. Sosiaalisen median kautta kansanedustajalle avautuu uudenlainen kanava. Uskon, että se tulee vahvistumaan entisestään. Jos saa ihmisiä taakseen, pystyy vaikuttamaan myös hyvin paljon eduskunnassa käytyyn keskusteluun ja siellä vallitseviin mielipiteisiin.

Onko some tosiaan hyvä tapa vaikuttaa kanssakansanedustajiin eduskunnan sisällä?
Vartia: Sillä saa innostettua isostikin ihmisiä mukaan. Ja ilman muuta se vaikuttaa ilmapiiriin myös eduskunnassa.
Harkimo: Sosiaalinen media on väline, jolla vaikutan mediaan ja lehdistöön. Mulla on Twitterissä 70 000 seuraajaa, ja se on aika paljon jo. Ennenhän piti soittaa kaikille toimittajille, että enhän mä näin sanonut, mä sanoin näin. Nykyään se on niin helppoa, laitat sen saman Twitteriin. Sillä on mieletön vaikutus.
Jarva: Kansanedustajan somen käytössä parasta on se, että media lähtee siihen mukaan. Tietynlainen kansanliike syntyy asian ympärille. Onhan se näyttö, että näin paljon ihmisiä on nyt tässä tukena.

Mikä on olennaisin yritysten kasvun este Suomessa tällä hetkellä? Miten tilannetta voidaan parantaa?
Harkimo: Mielestäni ammattiyhdistysliikkeillä on liian suuri valta tällä hetkellä Suomessa. Pitäisi miettiä yleissitovuutta ja koko päätöksentekoprosessia. Yritysten pitäisi itse pystyä päättämään, miten toimitaan. Nythän laitetaan yhden koon sukkahousut kaikille. SAK ja EK päättävät. Jokaisen yritysjohtajan intressissä on pitää huolta työntekijöistään ja motivoida heidät tekemään työnsä hyvin ja yhteistä päämäärää kohden. Ei sitä pystytä ylhäältä enää sanelemaan. Silloin, kun ammattiyhdistysliitto perustettiin, oli patruuna tuolla ja työntekijät tehtaalla. Me eletään ihan erilaisessa maailmassa nykyään.
Jarva: Meillä on ollut vahva työntekijäasema Suomessa, mikä on sinänsä hyvä, mutta nyt meidän pitää tulla enemmän vastaan toiselta puolelta.
Adlercreutz: Koko tämä työntekijä-työnantaja -suhdehan on jonkinlaisessa murroksessa. Ei ole enää kahta erillistä maailmaa, joissa valitaan toiset kengät. Välillä saatat olla työntekijä ja välillä palkansaaja. Elämän aikana muutos tapahtuu monta kertaa. Helpoin tie olisi saada aikaan jonkinlainen yhteiskuntasopimus ja saada työmarkkinoita dereguloitua. Uskon, että sillä olisi pienemmällä taloudellisella panoksella suurimmat vaikutukset.
Vartia: Meidän järjestelmä kaipaa joustoa. Ja siinä juuri yleissitovuus on yksi niistä asioista, joka ei palvele enää tämän päivän yhteiskuntaa kovin hyvin. Työpaikkojen määrä ei ole lisääntynyt teollisuudessa. Potentiaali on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Yksinyrittäjän riski palkata työntekijä on yhtä suuri, kuin jos 100 ihmisen firma palkkaisi kerralla 100 ihmistä.
Harkimo: Palkkaamista ja irtisanomista pitäisi helpottaa.
Vartia: Aivan, palkkaaminen ja irtisanominen pitäisi tehdä joustavammaksi. Toinen, jonka haluan nostaa esille, on työn hinta. Varsinkin matalapalkkaisen ja matalatuottoisen työn hinta on yksinkertaisesti liian suuri Suomessa, ja meillä on ihan järjetön kiila siinä välissä.
Adlercreutz: Yhden- tai kahden hengen yrityksessä ajatus siitä, että palkkaa yhden, pitäisi aina olla kutkuttavan houkutteleva mahdollisuus kasvaa. Eikä niin, että miettii uskallanko ikinä, ja minkälaiseen silmukkaan nyt pääni laitan.
Jarva: Työn antamisen ja vastaanottamisen pitää olla jatkossa helpompaa ja kannattavampaa. Verotuksen ja sosiaaliturvan pitää kannustaa enemmän yrittäjyyteen.
Harkimo: Ruotsissa ja Tanskassa on tehty asioista paljon helpompia. Täällä työntekijäjärjestöt ajattelevat vaan niitä ihmisiä, jotka ovat töissä eikä niitä työttömiä ollenkaan. Ruotsissa ja Tanskassa ensimmäinen sairaspäivä menee omaan piikkiin, mikä on laskenut ensimmäisen päivän sairasrahoja. Cheekin konsertin jälkeisenä päivänä Suomen Hesburgerissa oli tosi paljon työntekijöitä sairaslomalla. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Adlercreutz: Eläkeratkaisut eivät lähteneet nyky-yhteiskunnan tarpeesta, vaan siitä ajatuksesta, että meillä on jättiläismäisiä yrityksiä, vanhaa teollisuutta, ikään kuin se olisi se pääasiallinen kuva normipalkansaajasta. Sehän oli käytännössä SAK:n sanelema ratkaisu eikä kuvannut sitä todellisuutta, missä nyt ollaan.
Vartia: Suomessa tehdään yhä edelleen tosi paljon eturyhmäpolitiikkaa. Ay-liike on suurin syy siihen, että meillä ei ole tarvittavaa joustoa. EK:llakin on liikaa valtaa. Se ajaa pääasiassa vaan suurten suomalaisten vientiyritysten asiaa. Keskustan noustua hallitukseen myös MTK:lla on taas enemmän valtaa. Ne joilla on paljon valtaa, poissulkevat muut ulkopuolelle, ja yksi ulkopuolelle jäävistä on yrittäjät.
Harkimo: Yrittäjäjärjestöillä on liian vähän sanomista. Niille pitäisi antaa enemmän valtaa.
Adlercreutz: Ruotsissa on poliittista rohkeutta tehdä päätös, joka on ristiriidassa isojen järjestöjen kanssa. Ja sitten se viedään läpi. Täällä kuunnellaan, mutta ei uskalleta ottaa askelta ja tehdä toisin. Oletetaan, että ainoa mahdollinen ratkaisu on vesitetty kompromissi.
Vartia: Oli selvää, että tämä maa kaipaa eläkeratkaisua. Eletään paljon pidempään kuin ennen, ja ollaan työkykyisiä paljon pidempään. Maa kaatuu, koska huoltosuhde on niin onneton ja pahenee koko ajan. Siitä huolimatta työntekijäjärjestöt sanovat, että ei käy. Eikö olisi luontevaa, että vanhetessa voisi tehdä vaikka neljä päivää viikossa kuusituntista päivää?
Harkimo: Virallisestihan mulla olisi kaksi vuotta jäljellä.
Adlercreutz: Mun isä on 79-vuotias ja se käy toimistolla kerran viikossa.

yriitajaedustajat3

Marisanna Jarva

Mitä teille tulee mieleen sanasta perheyritys? Millaisena näette Suomen perheyritysten aseman? Tulisiko perheyrittäjyyteen kannustaa?
Jarva: Perheyrityksissä työntekijät ovat usein kuin osa perhettä. Vastuunkanto ja tuloksen tekeminen koetaan molemmin puolin yhteiseksi tehtäväksi toisin kuin kasvottomissa yrityksissä. Perheyritykset ovat usein pitkän linjan merkittäviä työllistäjiä ja keskeisiä toimijoita omalla alueellaan. Niiden jatkuvuutta on tuettava enemmän myös valtion taholta, jotta vanhat työpaikat voidaan turvata ja luoda uusiakin.
Harkimo: Monien perheyritysten seurauksena tulee jatkuvuutta ja yrittäjyyttä. Se on geeneissä. Äitini sukunimi on Hackman, eli me ollaan oltu aina siinä kierteessä mukana. Meidän yritys lopulta myytiin Fiskarsille, kun kaikki omistivat noin kaksi prosenttia yrityksestä. Suuret suomalaiset perheyritykset ovat hajaantuneet pieniin osiin. Joillakin menee 20 vuotta ennen kuin osingoilla pystyy maksamaan perintöveron.  Toinen mahdollisuus on, että joutuu myymään yrityksen. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Adlercreutz: Perheyritykset eivät pysty ajoittamaan sukupolvenvaihdosta ideaaliseen aikaan, vaan joutuvat pelaamaan ja laskemaan. Ja sehän haittaa vääjäämättä operatiivista toimintaa. Esimerkiksi Saksan ja Suomen välillähän on suuri ero siinä, miten paljon on perheyrityksiä. Suomi on isojen valtiollisten konsernien maa. Saksassa lapset menevät vanhempien tai isovanhempien perustamaan yritykseen, oppivat homman ja vievät sitä eteenpäin. Tämä peilautuu kyllä moneen asiaan. Tällainen pitkäjänteinen yrittäminen Suomesta jossain määrin puuttuu.
Vartia: Perhesuhteet vaikuttavat liiketoimintaan hyvin paljon. Roolitukset perheenjäsenten ja sukulaisten kanssa eroavat työnantajan ja -tekijän välisistä. Asiat, joista olen yrityksessä oman isäni kanssa vääntänyt kättä ovat sellaisia, ettei niistä kukaan muu kuin isä ja poika vääntäisi.
Harkimo: Meillä ei vielä väännetä kättä. Meillä päättää yksi mies. On kyllä sellainen fiilis, että poika jo vähän haluaisi. Mutta se on kuitenkin niin, että vaikka väännätkin kättä, niin kuitenkin puhallat samaan hiileen, koska olet samaa verta.

 

Teksti: Neea Kettunen

Kuvat: Olli Urpela

strat-kump
fennia_100x200px
elo_logo
op_100x200px
pwc_100x200px
yhttyo-kump
capman_100x200px
sek_100x200px