Uutta kohti - ja takaisin vanhaan

Perheessämme kesä kului syksyä odotellessa. Elokuussa kuopuksemme siirtyi yläkoulusta lukioon ja esikoisemme on viettänyt syyskuun ensimmäisen viikon tutustumalla yömyöhään asti Otaniemen kampukseen ja tuleviin opiskelukavereihin.

Alkusyksyyn on liittynyt uuden odotusta, jännitystä ja innostusta, ehkä hieman stressiäkin: miten pärjään uudessa koulussa, millaisia uudet opettajat ovat ja saanko uusia kavereita. Nämä tunteet ja ajatukset ovat tarttuneet meihin vanhempiinkin.

Olemme mielessämme palanneet omiin opiskeluaikoihimme ja jakaneet pojille niistä parhaat palat. Pojat ovat jo aivan väsyksiin asti saaneet kuulla tarinoitamme Montun bileistä ja saksan kielen opettajasta, jonka mielestä ekonomille tärkein taito saksan kielen lisäksi on tanssitaito.

On hienoa, että lasten myötä voimme elää melkein 30 vuotta sitten tapahtuneet asiat uudelleen. Voin vain kuvitella, miten perheyrityksissä sukupolvenvaihdokset johtajuudessa ja omistajuudessa vievät luopujat aikamatkalle.

Maailma muuttuu, yritykset muuttuvat ja kehittyvät, sukupolvet vaihtuvat, mutta tietyt asiat säilyvät. Uuden edessä on aina suuria odotuksia ja toiveita. Siihen liittyy myös pientä pelkoa ja huolta, miten seuraava sukupolvi selviää tulevista haasteista ja löytää oman polkunsa tai miten minä selviän uudessa roolissani.

Sukupolvenvaihdos on uusi alku yritykselle, jatkajalle ja luopujalle. Uuden sukupolven myötä yritys saa tuoreita ideoita ja uutta energiaa. Jatkajasukupolvelta vaaditaan rohkeutta ja osaamista tehdä yrityksestä oman näköisensä. Jatkajan ei tarvitse astua isän tai äidin saappaisiin, vaan hän voi luoda omat saappaansa.

Sukupolvenvaihdos antaa luopujalle mahdollisuuden rakentaa uutta elämää perustuen asioihin ja mielenkiinnon kohteisiin, jotka ovat jääneet työelämän ja perheyrityksen jalkoihin. Sukupolvenvaihdos mahdollistaa myös uuden elämän puolison ja lastenlasten kanssa. Isovanhempien rooli lastenlasten kasvattamisessa perheyrittäjyyteen ja perheen arvoihin on erityisen merkittävä.

Meille poikiemme kasvaminen ja irtaantuminen vähitellen lapsuusperheestä on antanut tilaa omien harrastustemme toteuttamiseen ja enemmän kahdenkeskistä aikaa. Jooga- ja jumppasali on nykyään olohuoneeni. Isälle poikien autokuljetukset harrastuksiin ovat vaihtuneet autojen tuunaukseen. Pitkät viikonloppumatkat Suomessa ja ulkomaille mahtuvat taas kalenteriimme. Olemme palanneet aikaan ennen lapsia.