Maalahden limpun suosio kestänyt jo 130 vuotta

”Mennäänkö yhdessä kahville, ehdotti leipomoyrittäjä Mirjam Wahlman minulle, kun olimme Tukholmassa 2001 vierekkäin samoilla messuilla, joilla esiteltiin suomalaisia elintarvikkeita saaristoalueelta. Minä esittelin siellä yrityksemme palvituotteita”, muistelee Jarmo Latvasalo, 69, Maalahden Limppu Oy:n nykyinen toimitusjohtaja käänteentekevää hetkeä. 

”Kahvilla istuessamme Mirjam sitten ehdotti, että ostaisin häneltä leipomon, koska ei jaksa sitä enää vetää, kun oli jo ikääkin. Mirjamilla ei myöskään ollut itsellä työhön jatkajaa, ja hän halusi myydä yrityksen nimenomaan minulle.”

Kaupat tehtiin varsin pian kahvittelun jälkeen. Maalahden Limppu oli Jarmo Latvasalolle tuttu yritys jo lapsuudesta, joten hän tiesi, mistä oli kysymys. ”Tiesin, että tuote ja yritys olivat kunnossa, mutta markkinoinnissa oli parantamisen varaa”, Jarmo sanoo.

Vauhtia Amerikasta

Limpun tarina ulottuu vuoteen 1893, jolloin Paakari-Kallena tunnettu leipuri Karl Malmberg aloitti pienimuotoisen leipomotoiminnan Maalahdessa, Vaasan kupeessa. 

Vuosisadan alussa Karl päätti lähteä Yhdysvaltoihin ja perustaa sinne oman leipomon. Yritys tunnettiin silloin nimellä Johnson & Malmberg. Leivän ohella yritys valmisti konditoriatuotteita. Kalle palasi kuitenkin Amerikan reissultaan takaisin Maalahteen vuonna 1906. Perhe oli pysynyt koko ajan Suomessa.

Myöhemmin leipomon toimintaan tuli mukaan Kallen tytär Anna. Yhdessä he valmistivat saaristolaislimppuja oman reseptinsä pohjalta ja toimittivat niitä lähiseudun kauppoihin polkupyörällä. Vaasan kauppatorilla asiakkaat antoivat Annan saaristolaisleivän nimeksi Maalahden limppu. 

Mirjam Wahlman otti yrityksen ohjat käteensä 1950-luvulla. Hän hankki koneita ja laitteita leipureiden avuksi. Tuolloin limppuja toimitettiin koko silloisen Vaasan läänin alueella. 1960-luvulla limput muuttivat muotoaan pyöreistä vuokaleiviksi, kun kuluttajat halusivat leikata leivästä viipaleita.

Monella muistoja limpusta

Latvasalon perhe on kasvattanut kotileipomosta kansainvälisen leipomoyrityksen. Tämä tapahtui 2010-luvulla. Tänä päivänä yrityksen saaristolaisleipää viedään kaikkialle Suomeen ja Ruotsiin.

”Kun yrityksellä on näinkin pitkä historia, saamme me kuulla asiakkailta usein limppuun liittyviä tarinoita ja vahvoja lapsuusmuistoja, varsinkin tällä seudulla, missä tuote on ollut tuttu monille useamman sukupolven ajan”, Jarmo toteaa.

Jarmo on tiennyt jo lapsesta saakka, että haluaa olla yrittäjä. Se on tuntunut luontevalta, kun saa olla oma herransa ja työskennellä itsenäisesti. Eniten häntä on kiinnostanut juuri elintarvikeala. Myös Lisbeth on kasvanut yrittäjyyteen jo kotonaan. Hän vastaa perheyrityksessä taloushallinnosta. 

Perheessä on ollut elintarvikealan yrittäjiä molemmin puolin. Jarmon isänisällä oli ollut aikoinaan leipomo Alajärvellä ja hänen vaimonsa Lisbeth Latvasalon isänisä myi lihaa Uudenkaarlepyyn torilla. Lisbethin isällä taas oli Vaasan kauppahallissa myymälä, missä hän myi oman yrityksensä, Maalahden Lihasavustamon tuotteita

”Liha-alalla oli siihen aikaan kovempi kilpailu, ja yritys olisi vaatinut suuria investointeja, jotta se olisi pystynyt kilpailemaan isojen toimijoiden kanssa. Siinä mielessä oli hyvä aika siirtyä liha-alalta leipomopuolelle”, Jarmo toteaa.

Kaikki kolme lasta mukana

Jarmon ja Lisbethin kaikki kolme lasta ovat hekin kaikki päätyneet oman perheyrityksen ”leipiin”.

Janette Peltokoskella, 45, on päävastuu myynnistä. Michaela Karhunen, 43, hoitaa tilauksia ja laskutusta ja Patrick Latvasalo, 34, vastaa viennistä ja markkinoinnista yhdessä Janetten kanssa. Janetten puoliso JouniPeltokoski taas työskentelee tuotannossa ja vastaa siellä muun muassa konehuollosta.

”Lapset ovat kasvaneet yrityksen mukana ja tulleet siihen mukaan omasta tahdosta. Heitä ei ole pakotettu, ei pyydetty, mutta ei kiellettykään tulemasta, Jarmo sanoo.

”Olemme halunneet antaa lapsille vastuuta, niin että he saavat tehdä omia päätöksiä. Ei olla oltu jarruna siinä mielessä. Onko se sitten ollut hyvä vai ei, siihen on vaikea sanoa mitään. Pitemmän päälle se on kuitenkin lisännyt itseluottamusta ja kiinnostusta yritykseen ja yrittämiseen.”

”Hallitukseen lapset ovat tulleet mukaan heti, kun se on ollut mahdollista. Puhumme yrityksestä paljon, mutta enimmäkseen työaikana. Muutoin olemme kyllä aika tiivis perhe. Vietämme aina kaikki juhannukset ja joulutkin yhdessä.”

Jauhot kotimaisilta myllyiltä

Jarmo Latvasalo on halunnut panostaa yrityksessään erityisesti työntekijöiden viihtyvyyteen. Toimintojen automatisoinnilla hän on halunnut vähentää leipomotyön raskautta.

”Tein joskus laskelmia siitä, kuinka paljon työntekijät joutuivat nostelemaan jauhosäkkejä ja muuta tavaraa yhden päivän aikana, kun niitä siirreltiin paikasta toiseen. Luku oli aivan hurja, joten siihen piti saada parannus. Nykyään teknologia on mennyt eteenpäin ja turhat nostot jääneet kokonaan pois”, Jarmo sanoo.

Työolot parantuivat oleellisesti, kun leipomo muutti vuonna 2009 parinkymmenen kilometrin päähän Vaasaan uusiin tuotantotiloihin.

”Pitkäaikaisten työntekijöiden lisäksi uudessa leipomossa oli vanhaa lähinnä vain taikinapadat ja limpun resepti, joka on salainen. Kunnioitamme sitä perinnettä, joka on tuotteen takana. Se on punainen lanka ja kaikki kaikessa meidän toiminnassamme”, toteaa Janette Peltokoski.

”Leipurit valmistavat itse taikinan edelleen käsityönä, mutta sen jälkeen valmistusprosessi, joka kestää useamman vuorokauden, etenee automaation avulla.” 

Maalahden happamenmakeasta limpusta tekee erityisen sen erinomainen säilyvyys, joka voi olla parikin kuukautta – ellei leipä tule syötyä sitä ennen. 

”Limpussa ei käytetä mitään säilöntä- ja lisäaineita. Runsaskuituinen leipä on lisäksi laktoositon ja maidoton. Siinä ei käytetä myöskään rasvaa eikä kananmunia. Leipään tarvittava täysjyväruisjauho ja vehnäjauho tulevat kahdelta kotimaiselta myllyltä”, Janette kertoo.

”Meille on todella tärkeää se, että leipä tehdään kotimaisesta viljasta. Suomen omavaraisuutta on syytä vaalia, niin että ruuan alkutuotanto säilyisi täällä edelleen. Sillä sääolot ovat muuttuneet arvaamattomiksi kaikkialla. Siten pidetään myös pyörät pyörimässä kotimaassa, työllistetään ihmisiä ja kehitetään omaa osaamista.” 

Maalahden Limppu ja Malax Limpan ovat rekisteröityjä tavaramerkkejä, joten muut valmistajat eivät voi markkinoida tuotteitaan samalla nimellä.

Yrityksen sydän perheessä

Aikoinaan Janette oli kiinnostunut myös koulumaailmasta ja pedagogiikasta, mutta perheyritykseen mukaan lähteminen sattui jotenkin oikeaan saumaan. Siihen oli myös helppo lähteä, kun oli alusta asti kasvanut yrittäjäperheessä.

”Olen saanut paljon oppia sekä isoisältä että vanhemmilta. Kunnioitan heidän näkemyksiään ja elämän tuomaa kokemusta eri asioista, kuten vaikka asiakkaan kohtaamisesta ja tuotannon suunnittelusta. Ainahan voi myös lukea kaikkea, mutta ei kannata väheksyä käytännön kokemusta”, Janette toteaa.

”Yhteistyö perheessä on sujunut hyvin. Kaikki saavat tuoda esiin avoimesti omat ajatuksensa asioista. Välillä voi tunteet nousta pintaan, kun sydämellä tehdään, mutta aina päästään yhteisymmärrykseen.”

Yrityksen hallituksessa istuu perheen lisäksi yksi ulkopuolinen asiantuntija. Perhe on käyttänyt muutenkin tarvittaessa ulkopuolisia asiantuntijoita. ”Joskus on hyvä saada asioihin toisenlainen näkökanta, varsinkin jos asiat mietityttävät. Ei voi ajatella niin, että osaa itse kaiken”, Janette toteaa.

”Perheyritys on meille tärkeä juttu, jolla on suuri arvo, mitä pitää vaalia. Näen yhteisöllisyyden yhteen hiileen puhaltamisena. Yrityksen sydän on perheessä ja työntekijöissä. On pidettävä huolta siitä, että sitoudumme yritykseen ja että meillä on yhteiset arvot ja päämäärät. Silloin pystymme kehittämään yritystä yhdessä.”